sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Rv 19 (18+5) ja selkävaivat

Sitä on sitten mennyt melkein koko viikko sairastellessa. Tai siis jotenkin hullua puhua selkäkivusta sairasteluna. Sairastelu kuulostaa minusta enemmän juurikin kuumeilulta, flunssalta tai muulta semmoselta. Mutta ajattelipa asian miten vaan, olen ollut keskiviikosta asti saikulla. Tiistaina iltavuorossa selkä alkoi kipeytymään kunnolla ja kun kotiin pääsin ja nukkumaan menin, niin särky vain äityi. Yöllä vessassa käynti oli aika taiteilua, varsinkin sieltä pois tulo. Mutta voitto kotiin. Tosin, kun sänkyyn pääsin kropassa alko kauhea vapina. Ei ollu yhtään kylmä, mutta kroppa vapisi kuin horkassa. Yläkropan sain rauhotettua, mutta jaloissa jatku vapina ja tutina n. 30 min. Siinä kohtaa alko vähä pelottamaan mitä tämä mahtaa olla. Siinä puolentunninpäästä siitä kun tutina alkoi, selkä vähän naksahti ja jalkojenkin tutina lakkasi kuin seinään. Olisikohan joku hermo jäänyt puristuksiin tai jotain? Mutta voin sanoa, että siitä tuli aikamoiset pahataavistukset ja pelot ja sinäyönä ei montaa tuntia nukuttu. Aamuksi kipu kuitenkin vähän laantui ja töihin pääsin, mutta lääkäriajan kuitekin varasin. Joten klo 13 menin lääkäriin ja lauantaihin asti sairaslomaa. Justiinsa. Mutta eipä minusta ois rikkinäisellä selällä ollut mitään töitä tekemäänkään.
Oli meillä samalle päivää vielä sitten neuvolakin. Lääkärisreissun jälkeen könysin autolle ja siitä sitten kotiin. Kotona sitten tuli vasta mieleen, että jokaisella neuvolakerralla ne haluaa virtsanäytteen ja eikös minun ollut pakko käydä veskissä ennen lääkäriä? Ei siinä muu auttanut kuin alkaa kauhea tankkaaminen. Mehua ja piimää naamaan vaan. ;)
Neuvolassa päästiin tälläkertaa vähän paremmin tutustumaan meidän omaan neuvolantätiin. Ekalla kerralla meillä oli ollu yks toinen nainen, kun tämä ei sillon ollu paikalla tai jotain semmosta siinä oli. Ja seuraavalla kerralla näin tämän oman hoitajan vain pikaisesti ennen lääkärintarkastusta. Tällä kertaa meillä olikin keskusteltavaa, kun meille oli annettu voimavarakyselyt täytettäviksi. Niistä sitten puhuttiin ja siinä oli yksi miesapuhenkilökin mukana puhumassa sekä opiskelija. Oikein ihana ja mukava tämä meidän oma hoitajamme kyllä oli. Asiansa osaava. :)
Kuunneltiin siinä sydänäänetkin ja masussa oli niin kova vilske menossa, ettei sydänäänistä mienattu saada (jotain) naputusta esiin. Vaikka sen "luotaimen" piti paikoillaan, niin kauhea jytke ja potkiminen vaan kuulu. Kuperkeikkoja kai siellä harjoteltiin. ;)
Kohdun korkeutta (tai mikä se masun mittaaminen taas olikaan) kun ne mittas, niin lukemiksi tuli 16 cm. Kyllä se siitä pikkuhiljaa tuntuu kasvavan :)
Lopulta kun lähdin nousemaan tutkimuspöydältä, niin siinä tilanteessa ei jääny kellekkään epäselväksi, että tällä tytöllä on tosiaan selkä kipeä. Kun sain itseni nostettua pystyyn, niin selän suoraksi saaminen vei pari minuuttia tuoliin ja pöytään nojaillen. Ei vaan selkä tai iskias tai miksi sitä sanoisikaan, antanut ollenkaan periksi. :/ Mutta ylös pääsin ja selkäkipukin tuli selväksi.
Suosittelivat sitten, että kun maha vielä vähän kasvaa, niin hankkisin sen tukivyön, niin ei selkä rasittuisi niin pahasti masunpainosta. Ja tottakai liikuntaa ja jumppaa. Varsinkin äitiysjooga ois hyvä, kun siinä on niitä syvävenytyksiä yms jotka auttaisivat asiaa.
Niistä pitää siis ottaa selvää ja katsoa josko sitä sellaiseen pääsisi :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti