No jooo...
Mitä tässä taas sanos. Käväsin kaks päivää töissä ja huomasin sen mahdottomaksi tämän selän kanssa. :/ Ei keskiviikko aamuna oikein muuta voinut kun varata lääkäri aika, kun ei jalat, tarkemmin sanottuna vasen jalka, pysynyt enää kunnolla alla ja selkä vaan vaivasi. Nyt sentään lääkäri katsoi selkää vähän paremmin ja tutki kunnolla. Kaksi päivää saikkua ja onneksi on viikonloppu vapaana.
Tänään kävin sitten kaupungilla n. kaksi tuntia kiertämässä, kun uudet farkut piti löytää rikkinäisten tilalle. Mutta tuli huomattua, ettei sekään ollut selän mieleen. :/ Jos ei kunnolla kestä kahta tuntia, niin miten sitten kahdeksaa...
Nyt katsotaan, tuleeko tästä pitkä joululoma. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, mutta pitäs keksiä jotain ulos vievää harrastusta (johon ei kuole tuolla luistinradalla) tai tänne sisälle mätänee... Toisaalta on minulla näitä käsitöitä ja askarteluja, mutta ne ei kyllä ulos vie. :D Mutta jospa tässä sais näitä kotihommia hoidettua, niitä joita on vaan siirtäny ja siirtäny kuukaudesta toiseen. Pikkuhiljaa ja rauhallisesti niin ehkä tästä jotain hyvääkin koituu :D
J sai muuten hyviä uutisia! Sillä jatkuu työt!!! :)
Soitti alkuviikosta pomolleen ja sano, että työt alkais 23.pvä tätä kuuta. J ajatteli pitää maanantain ja perjantain ylityövapaana, kun sillä on liukumia 16 tunnin edestä. :)
Ihana saada selvyys tähänkin. Niin helpottavaa kuulla, että se pääsee taas työn pariin ja talous on hyvässä jamassa, eikä ihan jokaista penniä tarvitse alkaa venyttämään. Meillä on varaa siis tehdä niitä hankintoja mitä ollaan suunniteltu. Eikä muksun syntymän jälkeen ole pelkoa, että oltaisiin tyhjän päällä. Tottakai aina voi sattua ja tapahtua mitä vaan, mutta nyt on tilanne hyvä. :)
Omat työjutut taas pomppii niin kun aina. Jokin aika sittenhän sain kuulla, että siirryn heti joulunjälkeen jonnekin koululle, enkä oikein ollut otettu siitä asiasta. Mutta kun löysin ne plussat siitä siirrosta; sisäilma, normaalien ihmisten työaika (säännöllinen), ei stressiä työvuoroista, jne. aloin olemaan siirron kannalla. No sitten listoihin tuli muutoksia ja siirto siirtyi ainakin kahdella viikolla. Jotenkin se vain sitten alkoi minua tympimään. Ensin sanotaan sitä ja sitten tätä... Puuh. Mutta nyt on taas tullut muutoksia ja saatan siirtyäkin sinne koululle jo vuodenvaihteessa. Olo on iloinen, mutta samalla surullinen. Siis olen iloinen kun pääsen sinne, mutta kun pitää jättää ihanat työkaverit :( Kuin muuttaisi pois kotoaan. Tuo työyhteisö on ollut kuin perhe monellakin tapaa. :)
Katsotaan nyt miten käy ja miten tässä voi töissä pyöriä ennen joulua. Katsotaan miten selkä kestää ja toivotaan parasta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti