perjantai 31. tammikuuta 2014

Ja taas... Rv 27 (26+3)

Saikkuilua. Ei mennyt eilinen ihan niin kuin piti. Töihin menin ja kankku alkoi taas kipeytyä sekä pahaolo ja masukipu vaivasi. Ei siis ollut aivan sellainen aamu kuin toivoi. Aamuhommat tuli kuitenkin tehtyä ja sitten soitto pomolle ja työnohjaajalle, että tämä mamma lähtee käymään työterveydessä. Neuvolaan en enää saanut aikaa, mutta työterveyteen sain klo 15.45. Neuvolasta laittoivat soittopyynnön meidän omalle hoitajalle, joka sitten soitti ja sanoi, että laittaa maanantaille minulle neuvolalääkäriajan. Sinne siis, jos si-oireet ei menaa parantua. Olin siis eilisen loppupäivän ja tämän päivän saikulla. Sunnuntai iltana sitten katsotaan tilanne uusiksi ja ilmoitellaan, jos en koe olevani maanantai aamuna työkykyinen.
Hyvä puoli tässä on se, että tulipa tänä aamuna sitten viimeinkin rassattua puhtaaksi veskin ja kylppärin lavuaarien hajulukot! Hullu minä, mutta alkoivat jo niin ärsyttää, että paras oli sekin hoitaa pois päiväjärjestyksestä. J:n kanssa sovittiin tosin, että minä hoidan lattiakaivon ja hän hajulukot, mutta tässä kk:n odottelun jälkeen ajattelin tehdä senkin itse. Kaikella rakkaudella kultaani kohtaa, mutta jotkut asiat voisi hoitaa vähän nopeamminkin.
Mietin tässä, että jos sitä sen verran koittaa vielä reippailla kotihommia, että vaihtaisi pariin kukkaan mullat. Nyt kun on taas uusikuu, niin kuulemma (vanhan kansan viisautta) kasvit lähtevät paremmin kasvuun uudessa mullassa. Jos se on se salaisuus jolla mummot saa kukkansa kukoistamaan niin hienosti. Pitää siis itsekin testata. Ei sillä, viirivehkat on meillä kukoistanu todella hyvin sen jälkeen, kun ymmärsin, että niitten mullan pitää kokoajan olla mahdollisimman kostea. Meinasin ne muutamia kertoja tappaa liian vähäiseen kasteluun. Sitä vastoin monet kerrat tapoinkin kultaköynnöksen liialliseen kasteluun, sillä kun mullan pitää antaa kuivua ennen seuraavaa kastelua. Tulipa tästä kukka päivitys, mutta jotain sitä on sentään minunkin päähäni jäänyt ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti