Jotain vanhaa

Tuli tuossa mieleen, että olenhan minä tehnyt kaikkea kivaa jo vaikka kuinka kauan sitten. Päällimäisenä tuli mieleen viltti, joka on meillä käytössä päivittäin. Se tuli tekaistua koulutyönä n. 3 vuotta sitten, kun olin emäntäkoulussa täällä Oulussa.
Käsityötunnilla piti keksiä jotain ommeltavaa ja minullahan tunnetusti riittää ideoita mitä ompeluun tulee, enkä sitten keksinyt mitään vaikeampaan kuin viltin joka on aplikoitu täyteen eläimiä.

Tässä suunnitelma:

Nähtävästi ankka muuttui matkanvarrella siiliksi. Ehkä hyvä niin. Ainakin minusta tuo siili on paljon söpömpi kuin ankka. <3

Yllä siis koko viltti ja alhaalla kuvat esitetty tarkemmin.

En jaksanut etsiä alkuperäisiä kuvia mistään, saati ottaa uusia (laiska!), joten kaivelin netin syövereistä sinne tallentamani kuvat ja siirsin tänne. Kuvien laatu ei siis ole ehkä parasta luokkaa, mutta kyllä niistä selvää saa.

Samaisessa koulussa ollessa tehtäväksi tuli myös neuloa jotain. Köh köh! Tuota noin. Neulominen ei ole oikein koskaan ollut minun juttu. Se vaan on niin pirskatin hidasta. Mutta kun muut alkoivat tuhertamaan villasukkia itselleen, niin minäpä etsin netistä söpön pienen mallin ja tein villasukat vauvalle! Miksi tehdä joitain isoa ja työlästä, kun voi tehdä jotain pientä, nopeaa ja söpöä. ;)

Eipä sillä, kotona tuli sitten tuherrettua toiset samanmoiset, mutta eriväriset. Nuo oli kyllä ihanan helppo tehä ja aikaa minulta meni yhteen sukkaan n. 2 tuntia. Varmaan joku vetäsee tuommoiset alta aikayksikön, kun niin pienet ovat, mutta minulla jolla puikot jotakuinkin pysyy kädessä tuo aika oli aika hyvin. Ihanat pienet töpsykät niistä kyllä tuli. Tuolla ne odottaa nyt kaapissa käyttäjää.

Villasukkien jälkeen minulle jäi (ihme ja kumma) neulomisvaihe päälle ja jotain piti koti-iltapuhteeksi keksiä. Mutta turha kuvitellakaan, että mitään kovin suuritöistä olisin alkanut tekemään. Turvallisinta koon puolesta oli pysytellä vaan vauvanvaatteissa, vaikkei niillä ollutkaan käyttäjää tiedossa. Toiveissa, tai paremminkin haaveissa vauveli toki liikkui, mutta mitään sen kummempaa ei asian eteen oltu tehty. Mutta siis. Kaivelin taas nettiä ja sieltä löytyi ihana pieni unipussi ja kaupasta ostin siihen ihanaa Softy-lankaa (olikohan se sen nimistä, ainakin erittäin pehmeää), saattoi se olla Teddyäkin, tai jotain semmoista. Lanka oli kuitenkin ihanan pehmeää ja pörröistä. Oli siinä laskemista ja pähkäilyä tällaiselle joka ei oikeastikaan osaa neuloa, miten sellainen kasataan, mutta valmiiksi se tuli. Ehkei aivan täysin ohjeiden mukainen, mutta olen itse ainakin tyytyväinen ja eikös se ole tärkeintä. :D
Tadaa! :D