Olihan meillä makkaraa, pottua, salaattia ja kaikkea muuta kivaa ruokana, mutta muuna herkkuna olikin sitten niitä ihania munkkeja ja maissinaksuja. Oi ihanaa! Oli ne kyllä hyviä! Mutta kun suolaista syö, niin turvotuskin on sen mukainen ja ai että turvottikin. Ei enää ikinä suolaa! Taisin viimeksikin sanoa näin ;)
Eilen kun normaali arki taas koitti ja postit avautuivat, kävin hakemassa pari pakettia jotka netin tietojen mukaan olivat saapuneet perille.
Ihania kankaita, villan pesu- ja hoitoaine (lanoliini) sekä bambuharsot saapuivat.
Tuossa kuvassa on ne harsot ja pesuaineet.
Kun otin harsot pois paketista, niin voi taivat kun ihana pehmeiltä tuntuivat. Siis kuin pehmeintä pumpulia! Pesaisinkin ne jo ja vielä vain pehmeämmiksi muuttuivat! Monet on kehunu bambuharsoja todella kestäviksi ja samalla huomattavasti pehmeimmiksi kuin mitä pelkät puuvillaharsot on. Siis nuo harsot on 70% bambua ja 30% puuvillaa. Meillä niistä suurinosa tulee ihan vaippakäyttöön ja loput sitten ihan perusharso käyttöön, siis yleiskäyttöön pukluille jne. Meille ois kyllä välttäny ihan yksiväriset valkoisetkin, mutta ne tuntui olevan kivenalla. En löytäny mistään, ainakaan kohtuu hintaan niitä. Kiinasta ois voinu tilata, mutta niillä oli niin ihme kokoja, ettei oikein mitään 40*70cm kokoisa tehnyt mieli ostaa, kun ihan neliöitä haluttiin. Nuo on kooltaan siis 70*70 cm ja sopii vaippataitoksiin oikein mainiosti. :)
Vieressä sitten villanpesuaine ja lanoliini eli hoitoaine. Eilen illalla laitoin kahdet värilliset villikset lanoliinittumaan ja tänään sinne meni sitten yhdet vaaleat villanväriset omaan satsiinsa. Ohjeessa sanottiin, että n. tunti riittää liotukseen, mutta monet ovat sanoneet, että antaavat lillua lanoliinissa yönyli, niin ovat sitten kunnolla lanoliinittuneet ja se kestää sitten paremmin. Minä siis seuraan sokeana muita ja kuljen virran mukana: jos kerta muutkin, niin kyllä sitten minäkin. :D Värilliset nyt kuivumassa ja kyllä tuntuu, että ihan hyvä "pinta" niihin on tullut. Pitää nyt ennen nukkumaan menoa ottaa vaaleat villikset myös kuivumaan, kun ovat päivän vedessä lilluneet. :)
Paketeissa tuli sitten myös tällaisia ihanuuksia!
Hakaneula trikoosta minulle tuli jo lyhythihainen/hihaton tunika ja siitä saa vielä vaikka mitä. Muita en ole vielä päässyt leikkelemään ja ehkä asiaa auttaa, jos keksisi mitä miistä tekisi. Toisaalta en vielä viitsi alkaa niistä mitään tekemään, kun voisi nyt katsastaa millainen meidän napero on ja mitä kokoa sitä kannattaa seuraavaksia alkaa tekemään. Etten tee kauheasti yhtä ja kahta kokoa ja sitten niitä ei ehdi käyttää tai teen "väärän vuodenajan" vaatteita ja ne jää sitten käyttämättä kun ovat väärää kokoa siihen vuodenaikaan, tjs. Jos siis kukaan ymmärtää mitä ajan takaa. Ajattelin kyllä, että voisin muutaman pienen pipon tekaista pienen pienelle päälle lämmikkeeksi. Ne kun tuntuvat nyt olevan muodissa, niin kai sitä mielläkin jotain muodin mukaista pitää olla. Ja voisihan sitä samalla tekaista itselleenkin pipon, niin ei mammankaan pää palelisi. Isi ei ehkä sellaista käyttäisi, ainakin minusta tuntuu, että J kulkee mieluummin ihan muissa myssyissä, ei ole ihan hänen tyyliään. ;)
Eilen tuli tekaistua toinenkin tunika, siis tuon hakaneulatunikan lisäksi. Se on kirahvikankaasta ja täysin hihaton, sellainen ns. toppimalli. ihan kiva ja mahdollisimman yksinkertainen. Jospa ne olisivat sitten hyvät päällä. Kyllä olen ne sovittanut, mutta tämän pallon kanssa ne on aika nafteja ja ei muutenkaan istu oikein hyvin. :D En siis ole kovin imarteleva näkys ne päällä, ainakaan vielä. Toivotaan että pian kuitenkin. Siis että pian voi taas tuntea oman kropan omakseen.
Tänään sanoinkin J:lle saunassa, että ei minua haittaa vaikka raskaus jatkuisikin vielä, kyllä tästä omalla tavallaan nautii, mutta nyt viimeiset pariviikkoa ovat olleet jo niin tukalia ja kokoajan tukalammaksi vaan käy, että kyllä sitä odottaa synnärille pääsyä kuin kuuta nousevaa. :D
J kysäisi saunassa vielä, että joko minua on alkanut synnytys pelottamaan/jännittämään. Kummallista kyllä, ei. Ajatus ei tunnu missään. :D Oikeastaan vaan odotan sitä ja kivun ajatteleminenkaan ei aiheuta mitään erikoisia tunteita. Jotenkin se tuntuu vaan niin luonnolliselta ja normaalilta, niin miksi sitä jännittää. Kai minä olen ihan kummallinen, mutta näillä mennään. :D
Mutta nyt pakko ottaa pieni iltapalaviili tai muu vastaava ja sitten vaikka tuutimaan ja toivomaan, että nämä supparit voimistuisi koko ajan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti