Isoin askelin eteenpäin...kuvainnollisesti...

Ehkä se joulu sieltä taas tulee. :)
Mihin se aika oikeastikin menee?
Äskenhän jouluun oli aikaa vielä vaikka kuinka.

Ainiin... Onko siitä ollutkaa juttua aiemmin, että Vivea oppi ryömimään sunnuntaina, kolme viikkoa sitten (30.11). Konttaamisen opetteli viikon perästä, kun huomasi että ryömien on kokoajan jarrut päällä (masu lattiassa). Konttailtu on siis jo kaksi viikkoa.
Minun sylin kautta Vivea päätti kerran punnertaa itsensä sohvaa vasten melkein seisomaan. O.o Apua! Kohta sitä jo kävelee!
Tänään J huuteli minulle keittiöön, että pitäisi tulla jotain katsomaan. Näin jotain mitä en odottanut näkeväni:

Vivea oli itse noussut polvilleen lelukoria vasten!

O'ou! Kohta sitä jos noustaan seisomaan! Äääk! :D

Tuli tilattua pieni joululahja jo etukäteen. Turvaistuin. Se oli hyvässä alessa ja tottakai se silloin pitää ostaa. :D Tilattiin torstaina ja tänään tuli ilmoitus, että voi hakea postista. Vivea ihastui siihen laatikkoon.

Ja J:n sanoin: nyt meillä on turvallinen "leikkikehäkin". ;)

Oi että oli ihana katsella, kun isillä ja tyttärellä oli illalla hauskaa. ♥ Kyllä sitä vaan on niin hellyyttävä katsella kun nauru raikaa ja temmellys käy. ♥

Molemmat ihan innoissaan. ♥

Se tunne. ♥