perjantai 8. toukokuuta 2015

Uutta ja kierrätettyä - liivimekko ja leninki

Maaliskuun lopussa saatoimme ukkini, Vivean isoukin, haudan lepoon. Joten kyllä sinne kannatti uuden mekot tehdä, oli se sen arvoista.

Valkoinen kierrätysmekko
Vivea sai siis valkoisen leveän mekon, joka on muokattu yhdestä ristiäismekon kaavasta.

 
Mekko on todella leveää mallia, mutta alusmekkona se on oikein passeli.



Tällainen mekko on ilman käyttäjää.
Se on tehty vanhasta pellavajakusta. Itselleni se oli väärää kokoa ja sen entimen omistaja oli laittamassa sen kirpparille. Niin siitä syntyi mekko.


Kauluksen laskoksia ei tule ikävä! Niitä oli muistaakseni 28 kpl. ;)


Hihat leikkasin suoraan jakun hihoista ja niinpä niissä on juuri oikealla kohdalla nuo hihan "poimutus" nauhat. Tai miksi noita kutsutaan. Hihansuutkin on suoraan jakunhihoista. Niitäkään ei tarvinnut erikseen tehdä ja huolitella, säästyin siis halkiontekemiseltä.


Takana oleva nappilista on jakun etualahelmasta. Napit asettuivat juuri oikeille kohdilleen ja säästyin nappien ompelulta ja napinläpien teolta. Ovelaa! ;)


Etualahelman ompelin vain osittain alhaalta kiinni, niin se ei vahinogssa hulmuttele auki. Pienen halkion sinne kuitenkin jätin. Helmanhuolittelukin oli tehty puolestani.
Tällainen mekkonen sitä tuli siis tehtyä kierrätetystä jakusta ja kuinka paljon sainkaan sen vanhoista yksityiskohdista käytettyä. Harmi vain, että olin taas niin kiireinen, etten kerennyt ottamaan jakusta kuvia, ennen kuin leikkasin sen. :)

Liivimekko
Valkoinen mekko on tarkoitettu alusmekoksi ja siinä on vielä hyvin kasvun varaa ja siihen päälle on sitten tarkoitus laittaa liivimekko tai muita ihanuuksia.
Tällainen pirteä, tyttömäinen ja kaunis liivimekko syntyi kun tuli akuutti mekkopula surujuhlaan valmistautuessamme.




Ja helmat nousee. :)



Malli on todella yksinkertainen. Kaavaan otin mallia jonkin peruspaidan kaavasta, jotta siitä tulisi edes lähes oikean kokoinen. Helmaa levensin reilulla kädellä sekä kädenteitä suurensin hiukan (olisin voinut suurentaa vähän enemmänkin). Helmaan rypytin kangassuikaleen ja se tuntuukin kruunaavan mekon.


Takakappaleet ovat ihan täysin omaa käsialaa, tottakai mallasin niitä etukappaleen kaavoihin. 
Takana on kaksi neppiä, joilla sen saa helposti kiinni. Neppien alle, vuorin ja päällykankaan väliin, laitoin pienet tukikangaspalaset sekä tiheän siksakin ristin muotoon, niin ettei neppejä avatessa ja leikkien pyörteissä itse kangas repeäisi neppien alta. Hyvin on toiminut.
Mekot olisivat voineet olla pidemmätkin meidän pitkälle tytölle, mutta kävely ei vielä luonnistu ilman tukea, niin konttaaminen lyhyemmässä mekossa on helpompaa.  


Liivimekkoja teen lisää! Varmaan vielä muokkaan kaavaa, mutta perusajatukseltaan se on todella hyvä. :)

Meillä oli eilen juhlapäivä.
Vivea täytti VUODEN!


Ihan kummallista ajatella, että pieni tyttäreni on jo vuoden vanha. Vasta vuosi sitten hän tuhisi kainalossani sairaalan sängyssä maatessamme. Sniff...
Eilen käytiin myös neuvolassa ja pituutta oli karttunut jo 76,5 cm ja painoa oli 10,7 kg. Iso tyttö jo. Sai myös kolme piikkiä ja illalla ne nostattivatkin kuumeen. Vaikka toinen oli pipi pistosten jäljiltä, mikään ei voita sitä ihanaa tunnetta kun oma pieni nukahtaa syliin. Sniff sniff... Siitäkin on jo niin paljon aikaa. Vivea ei ole enää pitkään aikaan halunnut nukahtaa syliin, aina paremmin nukahtaa omaan sänkyynsä. Iltamaidon lipaistuaan pieni päivänsäde nukkui suloisena tuhisten sylissä. Sniff sniff... ♥


Piimähirmun oma synttäripiimämalja! Skool! :D Hienosti joi itse, vaikka vähä meinas välillä mennä ohi.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti