sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Softshell -haalari

Olipa kerran kevättalvi ja pienen tytön teki mieli ulos, mutta toppahaalari oli jo liian kuuma, eikä ihan pelkällä ohuella kuorihaalarilla vielä selvinnyt kevään tuiskuista. Mutta sitten äiti sai idean ja etsi yhden mielenkiintoisen kaavan Ottobre -lehdestä, huristeli autolla Eurokankaaseen ja osti sopivasti softshell -kangasta ja kestävää ulkoilukangasta.
Niistä materiaaleista, yksi kaunis sunnuntai päivä, syntyi haalari.


Polvista alaspäin softshellin päälle on ommeltu ulkoilukangas, että haalari kestää paremmin rymyämistä.


Toki lahkeensuihin piti ommella napit ja laittaa sinne kuminauha, lahkeiden paikallaan pysyvyys on näin taattu.


Kevään pimeät illat ja musta haalari. Ei hyvä! Joten pitihän siihen heijastimia saada. Eli pääsin ensimäistä kertaa testaamaan ihanaa Silhouette Portraittiani ja leikkelin sillä silitettävästä heijastinkalvosta pari pupua, ketun ja muutamia muitakin kuvioita.



Toinen pupu pääsi huppuun ja toinen lahkeeseen.


Selässä on sitten vähän isompi kettu.
Pyllyssä on myös kestävämmästä ulkoilukankaasta paikka. Voi helpommin laskea vaikka mäkeä, jos niitä on vielä jäljellä. ;)


Hupun saa tottakai myös irti.



Hih! Portraitti pääsi myös leikkelemään kivoja kokolappuja varustettuna omalla "merkillä".

Tämä haalari oli kyllä niin onnistunut työ kuin olla ja voi. Olen niin tyytyväinen siihen. Ainoa mitä muuttaisin on väri. Mutta EKssa ei ollut oikein mistä valita. Valkoinen, musta, punainen (josta en pitänyt) ja sininen (jota en halunnut), musta oli niistä paras. Valkoinen muuten, mutta se ei olisi oikein rymyhaalari enää, kun siinä kaikki töhnä näkyy.
Mutta näin on hyvä ja saihan tähän tikkauksilla hyvin ilmettä + noilla heijastimilla. :D


Siellä sitä tallustellaan kevään paljastamilla syksyn lehdillä.


Vielä tämä on vähän iso, mutta tarkoitus olikin tehdä siitä vähän reilu kokoinen, ettei heti ensi syksynä tartte uutta olla tekemässä.


Hyvin mahtuu pyllistelemään. :D

Ps. Tämäkin tuli tehtyä jo maaliskuussa, mutta päivitykset on vähän myöhässä aikataulusta. ;)

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Päiväpeitto

Siitä asti kun Vivea sai oman juniorisängyn, ajatuksenani on ollut tehdä siihen kunnollinen päiväpeitto. Sellainen että sen päällä on hyvä rymytä, eikä peitto ole heti lattialla kun sen päällä pari hyppytestiä suorittaa.
Tässä siis ratkaisu ongelmiin, jotka koskevat päiväpeittoja ja niiden paikallaan pysyvyyttä:
Vetoketjullinen päiväpeitto!

Palojen leikkelyt ja aplikoinnit tein jo uudenvuoden jälkeen, jonka jälkeen tarvitsin noin kuukauden inspiraation kehitys aikaa ja sitten sain peiton tehtyä. Eli peitto tuli valmiiksi joskus helmikuun alkupuolella ja on ollut siitä asti käytössä. Siitä tuli aivan loistava! Tällaista suisitan joka läpsiperheeseen! :)


Eikä hintaakaan tullut kauheasti. Päällinen on tehty vanhoista, sieltä ja täältä saaduista, farkuista, pohja ja reunojen vuorikangas on vanhasta pussilakanasta, vain päällisen vuoritikkikangas on ostettu eurokankaasta, mutta hinta ei ollut paha. Metrivetoketjut tietysti piti hakea kaupasta, kun omasta varastosta ei ihan 3,2 metriä yhtäjaksoista vetskaria löydy. ;)


Peitto siis kiertää patjan jokapuolelta. Alla on vain perus puuvillakangas, joka pitää päiväpeiton siltä osin paikoillaan. Reunat ja päällinen on sitten ulkoa farkkua ja puuvillakangasta. Peiton molemmilla pitkillä sivuilla on vetoketjut.


Leikkelin vanhoista farkuista kolmen kokoisia palasia, osiin jätin farkkujen omat taskut, osaan aplikoin tai alikeompelin kuvia.



Tällainen peitto on kun sen avaa.



Joka aamu se näyttää tältä ja tältä tai pahemmalta tilanne neyttäisi joka päiväkin, ellei peittoa saisi kiinni.


Kun täkki, tyyny sekä yöppö on paikoillaan, niin peite vaan päälle ja vetskarit kiinni.


Nyt siinä sopii leikkiä niin paljon kuin vain haluaa. :)